Uno piccolino regalo

Koska on erittäin vaikea antaa lahjaa jollekin, jonka on tuntenut jo satoja vuosia, valtioille on tullut tapa antaa aina syntymäpäivä/juhla/joulu/mitä lie lahjoiksi vain asioita, jotka ovat heidän maastaan. Esim, Hollanti antaa usein tulppaaneja, Unkari paprikoita, Belgia suklaata... jotain minkä voi syödä tai pitää hetken esillä. Joskus he toki lahjoittavat jotain muutakin, siksi kaikilla Pohjoismailla on Nokian puhelimet.

SIELLÄ MAINITAAN HOLLANTI. Kyllä, tämäkään headcanon ei ole Sieppelin. Vieläköhän tältä ladyltä tulee lisää, vai päästetääkö Sipi nukkumaan?

Haista Hollanti

Hollanti ja Ranska tappelevat keskenään siitä, mitä kieltä Belgian pitäisi puhua. Kun Belgia saa tarpeekseen, hän alkaa puhua saksaa.

(Belgian viralliset kielet ovat ranska ja flaami/hollanti, mutta saksa on virallinen vähemmistökieli)

Ihan tosi, etkö jo arvaa kenen tämä headcanon on?

Myrsiltä

kun demokraattisella/diktatuurivaltiolla on vaalit/vallan vaihto, joutuu valtio kärsimään henkisiä ja fyysisiä tuskia. silloin heistä saattaa tuntua, että he ovat kuin skitsofreenikkoja, koska he kuulevat ääniä päässään kansalaistensa valitessaan puoltaan. myöskin vähän aikaa vaalien jälkeen he saattavat sairastua/kokea olevansa kipeitä, mutta se tasoittuu kun uusi hallitus on kunnossa. belgia on tässä poikkeus, hänhän pärjäsi pitkään ilman hallitusta.

(Sieppeli pyytää tässä tilanteessa anteeksi, hän ei jaksanut ruvate muokkaanmaan oikeinkirjoitusvihreitä.)

Vlaam en Wallonie

Belgialla on kaksi puolta. Hän pystyy hyvin hallitsemaan ne ja vaihtamaan flaamista valloniksi lennosta niin nopeasti ettei kukaan oikeastaan edes tiedä että hänellä on kaksi puolta. Hän ei ole skitsofreenikko, hänellä vain on kaksi eri tapaa ajatella ja hän pystyy yhdistämään ne tahtonsa mukaan.

Kuitenkin Belgian suurin pelko on, että jonain päivänä hän ei enää hallitsekaan itseään. Tämän vuoksi hän myös vihaa sitä, kun hän unohtaa jotain. Se tuo hänen mieleensä kammottavan ajatuksen, että unohtaminen on vain ensimmäinen merkki sekoamisesta.

Flaami (Vlaam) ja Vallonia (Wallonie) ovat kaksi suurinta Belgian aluetta. Flaami on hollanninkielinen alue ja Vallonia ranskankielinen. Kumpikin kattaa noin puolet Belgiasta ja raja menee Brysseliä lukuun ottamatta lähes tasan puolestavälistä. Bryssel on poikkeus sillä se sijaitsee Flaamissa, mutta on valtaosin ranskankielinen.
Belgialaiset tulevat toimeen, mutta kielijako jakaa kansaa ja maata silti rajusti eivätkä flaamit ja vallonit yleensä liiku samoilla alueilla. Esim. jos hollanninkielinen muuttaa Vallonin alueelle, hänen tulee puhua ranskaa ja sama toisin päin. Tämä on myös syy surullisen kuuluisalle belgialaiselle politiikalle. Toisin sanoen: yksi maa, kaksi kansaa. Suomalaisten ja suomenruotsalaisten ero ei ole mitään siihen verrattuna.

Headcanon by Vyra

België ja Nederland

Belgian lempinimi veljelleen on ”Neder”. Se tuli jo silloin kun he olivat pieniä eikä Belgia viitsinyt sanoa koko nimeä, joten hän vain pudotti loppuosan pois. Vasta myöhemmin hän tajusi, miten oudolta pelkkä Neder kuulostaa, mutta tapa oli jo jäänyt eikä Hollanti välittänyt siitä.
Hollanti kutsuu sisartaan yleensä vain ”Belgiëksi” joskus Beliksi, jos hän on oikealla tuulella. Myös Belgium on okei, mutta sisarensa ranskankielistä nimeä hän ei käytä koskaan ja hän myös usein korjaa sen Belgiëksi, jos joku käyttää sitä hänen paikalla ollessa.

~Headcanon by Vyra