Belgialla on kaksi puolta. Hän pystyy hyvin hallitsemaan ne ja vaihtamaan flaamista valloniksi lennosta niin nopeasti ettei kukaan oikeastaan edes tiedä että hänellä on kaksi puolta. Hän ei ole skitsofreenikko, hänellä vain on kaksi eri tapaa ajatella ja hän pystyy yhdistämään ne tahtonsa mukaan.
Kuitenkin Belgian suurin pelko on, että jonain päivänä hän ei enää hallitsekaan itseään. Tämän vuoksi hän myös vihaa sitä, kun hän unohtaa jotain. Se tuo hänen mieleensä kammottavan ajatuksen, että unohtaminen on vain ensimmäinen merkki sekoamisesta.
Flaami (Vlaam) ja Vallonia (Wallonie) ovat kaksi suurinta Belgian aluetta. Flaami on hollanninkielinen alue ja Vallonia ranskankielinen. Kumpikin kattaa noin puolet Belgiasta ja raja menee Brysseliä lukuun ottamatta lähes tasan puolestavälistä. Bryssel on poikkeus sillä se sijaitsee Flaamissa, mutta on valtaosin ranskankielinen.
Belgialaiset tulevat toimeen, mutta kielijako jakaa kansaa ja maata silti rajusti eivätkä flaamit ja vallonit yleensä liiku samoilla alueilla. Esim. jos hollanninkielinen muuttaa Vallonin alueelle, hänen tulee puhua ranskaa ja sama toisin päin. Tämä on myös syy surullisen kuuluisalle belgialaiselle politiikalle. Toisin sanoen: yksi maa, kaksi kansaa. Suomalaisten ja suomenruotsalaisten ero ei ole mitään siihen verrattuna.
Headcanon by Vyra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti